MITÄ VIHALLA KYLVÄÄ
Mitä hyötyä on tietoisuudesta, kun mikään ei muutu? Mitä väliä on olla tietoinen maailmamme epäkohdista? Milloin viha kylvää tarpeeksi siemeniä muutokseen, ja mistä se alkaa?
Kun perehtyy feminismiin, yhteiskunnan epätasa-arvoisiin rakenteisiin ja valtiolliseen sortoon, on helppo tuntea vihaa niitä rakenteita vastaan, ja siihen mitä ne aiheuttavat varsinkin naisten, tyttöjen- ja vähemmistöjen kohtelussa. Tunsin itse vihaa siitä, miten epäinhimillisiä ja sukupuolittuneita ajatusmalleja ihmisiin iskostetaan pienestä pitäen. Siitä kun 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9.-luokkalaisista tytöistä lähes puolet oli kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua viimeisen vuoden aikana, ja kokemukset ovat vain yleisempiä ulkomaalaistaustaisilla, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla sekä toimintarajoitteisilla nuorilla. Miten naiset ja tyttölapset ovat riskissä kokea väkivaltaa tilastollisesti 16-25 vuotiaana juuri aikuisikään tulleenakin, vielä kasvuvaiheessa, tai siitä miten kansainvälisesti monien teiniraskauksien isistä on usein keskimäärin 4-8 vuotta vanhempia kuin raskaana oleva nainen, ja mitä nuorempi äiti on kyseessä, sitä todennäköisemmin isä on täysi-ikäinen. Naiset kokevat väkivaltaa rankaisukeinona kieltäytymisestä, virheiden tekemisestä, auktoritäärisen aseman kyseenalaistamisesta, tai yksinkertaisesti inhimillisyydestä. Väkivalta on siis monin eri tavoin sukupuolittunutta, ja kuuluminen sukupuolivähemmistöön lisää myös väkivallan riskiä. Sukupuolistuneella väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka eroaa muodoiltaan, yleisyydeltään tai seurauksiltaan sukupuolen mukaan. Naisiin kohdistuva väkivalta ilmenee usein parisuhdeväkivaltana, seksuaaliväkivaltana tai sukupuoleen perustuvana häirintänä. Lähisuhdeväkivalta on suurelta osin piilorikollisuutta: arviolta vain noin kymmenesosa tulee viranomaisten tietoon. Myös RIKU:ssä (Rikosuhripäivystys) oli vuonna 2024 keskimäärin 988 raiskauksiin liittyvää asiakkuutta kuukaudessa, kun esimerkiksi viranomaisten tietoon tulleen rikollisuuden määrä samana vuonna oli keskimäärin 180 ilmoitusta kuukaudessa. RIKU:n mukaan vuonna 2024 seksuaali- rikokset olivat toiseksi yleisin syy asiakkuuteen lähisuhdeväkivallan jälkeen (www.riku.fi). Naisväkivalta voi ilmetä myös pakottamisena prostituutioon, sukuelinten silpomisena, perheen kunniaan perustuvina uhkailuina, pahoinpitelyinä, murhina sekä sodankäynnin välineenä tehtävinä raiskauksina. (THL)
On normalisoitua ajatella, että jumalalla on oikeus asettaa Eeva asemaan, missä häntä pidetään syyllisenä ihmiskunnan karkottamiseen paratiisista ja perisynnin tuomisesta maailmaan sekä naisten synnytyskivuista rankaisuna toimistaan. Samalla Aatami onkin mies, joka vain johdatettiin harhaan.
Niin kauan kun patriarkaalinen rakenne ja perinteet elää meidän yhteiskunnassamme, naisten, miesten, lasten sekä sukupuolivähemmistöjen oikeudet, inhimillinen ja tasa-arvoinen asema ei ole koskaan taattua. Pyrimme neutralisoimaan patriarkaatista ja kapitalismista juurtavia epäneutraalisia ja sukupuolittuneita perinteitä kuten ydinperhemallista avioliittoa, jossa naiset liian usein keskitetään palkattomaan hoivarooliin, lasten kasvatukseen ja kodinhoitoon sekä muihin arjen metatöihin, jotka pitää sisällään kodin pyörittämisen suunnittelua, organisointia ja ennakointia. Myös THL on laskenut, että hyvinvointialueilla kuluu aikuisten omaishoidettavien hoitoon noin 418 miljoonaa euroa vuodessa. Jos omaishoitajaa ei ole, hyvinvointialueen järjestämä hoito selvityksen mukaan olisi aikuisilla hoidettavilla 1,25 miljardia euroa vuodessa. Vuonna 2024 omaishoitajista, mukaan lukien sijaisomaishoitajat, 70 prosenttia oli naisia ja 30 prosenttia miehiä. (Tilastokeskus) Kenen kustannuksella valtio säästää?
Haemme muutosta rakenteisiin huomaamatta, että muutos alkaa meistä. Meidän täytyy pystyä kantamaan vastuu arvojemme soveltumisesta käytäntöön, yksilöistä yhteisöihin ja yhteisöistä yhteiskunnalliseen tasoon. Kenen kustannuksella me omaksumme arvoja joiden mukaan emme elä, joita emme toteuta ja pyri levittämään? Milloin olemme tarpeeksi vihaisia, jotta olisimme tarpeeksi radikaaleja ymmärtämään, että yhteiskunnallisen muutoksen odottaminen niiltä valtion kaltaisilta instituutioilta jotka ylläpitävät kapitalistista taloudellista eriarvoisuutta, patriarkaalisia sukupuolirooleja ja sukupuolittunutta väkivaltakulttuuria, tarkoittaisi edelleen tukeutumista liberalistiseen vapauden illuusioon nykyisen järjestelmän puitteissa, joka on tosiasiassa rakennettu tämän hetkisiä valtarakenteita varten. Valtio ei voi ratkaista ongelmaa, jonka se itse luo ja josta se itse hyötyy.
Eikä suinkaan patriarkaalinen yhteiskuntamalli keskity naisten alistamiseen tai siihen, miten ahtaasti naiset ängetään sukupuolittuneeseen käsitykseen siitä, mikä on feminiinistä, hyväksyttyä, toivottua ja usein myös pakollista. Patriarkaatti on ahdas, epäluonnollinen ja mahdoton myös miehiä kohtaan, asettaen miehet ahtaaseen sukupuolittuneeseen muottiin jonka vaikutukset ovat kohtalokkaat niin itse miehille, kuin myös kanssaeläville naisille ja vähemmistöille. Miehiltä odotetaan emotionaalisten tarpeiden tukahduttamista ja avun pyytäminen nähdään heikkoutena. Miesten itsemurhakuolleisuus on selvästi suurempaa kuin naisten, ja itsemurhan tehneistä kolme neljästä on miehiä. (Tilastokeskus) Patriarkaatin ja konservatismin painostuksellinen vaikutus myös asettaa miehet syvemmälle kapitalismin onkaloon, missä palkkatyö on ehdotonta oman perheen elättämiseksi, taloudellisen vastuun suorittamiseksi ja sosiaalisen statuksen ylläpitämiseksi. Sosiaalinen status on osa sukupuolittunutta sisäistä hierarkiaa, jossa yksilön ihmisarvo määritellään tietynlaisten tekijöiden perusteella, joihin kuuluu myös väkivallan ihannointi tai siihen varautuminen, ns. ”voima määrittelee maskuliinisuutta”. Vaikka koetut väkivallanmuodot sekä tilanteet sukupuolten välillä eroavat, niin kokeman väkivallan kokonaismäärässä ei ole merkittäviä eroja. Lähes puolet (noin 47 %) 15 vuotta täyttäneistä pojista ja miehistä on kokenut fyysistä väkivaltaa elämänsä aikana. Sitä tapahtuu usein julkisilla paikoilla, muiden miesten toimesta ja tyypillisesti myös ennestään tuntemattoman.
Väkivaltaa, sodankäyntiä, hierarkioita sekä hypermaskuliinisuutta opetellaan, harjoitetaan ja sen myötä kanssaeletään patriarkaalisissa instituutioissamme joissa johtohahmoina toimivat yleisesti miehet. Militarismin liittäminen miehekkyyteen ”puolustautumisena”, ”velvollisuutena” ja ”isänmaallisena” on keino ylläpitää puolustusvoimien ja vastaavanlaisten instituutioiden vaikutusvaltaa valtion sisällä niin nationalistisessa ylpeydessä, kurinpitotaktiikkana kuin myös nykyisten rakenteiden ylläpitämisen keinona.
Miesten keskeisestä hierarkisesta järjestelmästä, naiset ja tytöt, vähemmistöt sekä ”epämaskuliinisia” piirteitä omaavat ihmiset perinteisesti sysätään alimpaan kastiin, jossa heille ei suoda kuuluvuutta ilman tarpeeksi maskuliinisia piirteitä. Tästä hyvä esimerkki on mm. armeijan sisällä esiintyvä rakenteellinen ja sukupuolittununut sorto, mikä on ollut esillä myös mediassa viime aikoina. Varusnaisista 27 prosenttia oli kokenut sukupuolista häirintää, kun varusmiehistä luku oli seitsemän prosenttia. Puolustusvoimien pääesikunnan koulutusosaston sosiaalipäällikkö Hannu Maijanen totesi Helsingin Sanomissa (29.11.2021), että Puolustusvoimissa naisten kokema häirintä ei ole sen suurempaa kuin muualla yhteiskunnassa, jopa hieman vähäisempää. Myös kriisinhallintajoukoissa on paljastunut naisten epäasiallista kohtelua. Tätä Maavoimien aiempi komentaja Petri Hulkko kommentoi Ylelle (1.10.2021) toteamalla, että ”varsinaisia raiskauksia tai vastaavia ei ole ollut” (naisjarjestot.fi).
Myös vakavempia muotoja naisväkivallasta, kuten seksuaaliväkivaltaa, on jo pitkään käytetty militarismin sisällä olevissa instituutioissa esimerkiksi sodankäynnin välineenä. Raiskaus on määritelty sotarikokseksi paljon viitatuissa, sodan sääntöjä linjaavissa Geneven sopimuksissa vuonna 1949. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi ensimmäisen konflikteihin liittyvää seksuaalistä väkivaltaa käsittelevän päätöslauselman vuonna 2000.
Suomalaissotilaiden tekemää seksuaaliväkivaltaa ja hyväksikäyttöä Itä-Karjalassa on tuotu esiin historiantutkimuksessa, YK:n rauhanturvaajia on toistuvasti syytetty hyväksikäyttötapauksista kriisialueilla ympäri maailmaa. (Yle). Etiopian Tigrayn sodassa vuosina 2020-2022 noin 286000 yli 15-vuotiasta naista ja tyttöä koki jonkinlaista sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa Tigrayssa sodan aikana, ja sotilaat pyrkivät tuhoamaan tigraylaisten naisten hedelmällisyyden lopullisesti. Amnesty julkaisi raportin Itä-Ukrainan alueen ihmisoikeustilanteesta joulukuussa 2020. Venäjän miehitys ukrainalaisalueilla on lisännyt naisten kohtaamaa väkivaltaa, ja sodan aikana on raportoitu sotilaiden käyttävän seksuaalista väkivaltaa siviilejä kohtaan. Venäjän toimesta YK:n mukaan väkivaltaa harjoittaa niin asevoimat kuin myös vankilalaitos, ja se kohdistuu erityisesti myös sotavankeihin. YK:n ihmisoikeuksien Ukrainan-tarkkailuoperaation tietojen mukaan sodassa on dokumentoitu yli 300 seksuaalisen väkivallan tapausta (Yle). Vuonna 2025 Israelissa ja palestiinalaisalueilla dokumentoitiin pidätettyihin palestiinalaisiin kohdistettua seksuaalista väkivaltaa. Tekijät ovat Israelin asevoimien, turvallisuusjoukkojen ja vankilalaitoksen edustajia. Israel ja Venäjä onkin lisättynä YK:n konfliktien seksuaalisen väkivallan mustalle listalle, ja molemmat kohdistavat seksuaaliväkivaltaa naisten ja tyttöjen lisäksi myös poikiin ja miehiin.
Muutos voi alkaa pienestä, se voi alkaa tiedonmurusesta joka laajentuu omaan tietoisuuteen tavalla, millä hyödyntää sitä suhtautumisessa itseen, muihin ja yhteiskuntaan. Tiedostamattomien sukupuoliroolien ja stereotyyppien tunnistaminen, avoin ja rehellinen puhe vallankäytöstä, yhteiskunnan rakenteista ja asettamista normeista. Itsensä vapauttaminen sukupuolittuneista asenteista, oman identiteetin rakentaminen ja havannoiminen niiden ulkopuolelta. Käsitys siitä, että kykenemme inhimillisempään kanssaelämiseen itsemme ja toistemme kanssa. Miksi meidän on vaikea puhua tunteistamme? Miksi koemme ulkonäköpaineita? Miksi pelkäämme, että meidät tuomitaan, hylätään, jätetään, petetään tai meitä satutetaan? Miksi pyrimme materialistiseen elämään? Miksi varallisuuden kasvattaminen tuo statusta ja turvaa? Miksi normeista poikkeaminen voi aiheuttaa negatiivisia seurauksia? Kun etsimme toistuvasti itsestämme ja toisistamme syitä, tai pyrimme keräämään pieniä murusia sieltä sun täältä hahmottamatta tarpeeksi kokonaiskuvaa, on hankalaa korjata ja parantaa jotain mitä meihin on niin kokonaisvaltaisesti iskostettu, jostain paljon laajemmasta ja monimutkaisemmasta ilmiöstä. Meissä jokaisessa on sisäistettynä haitallisista rakenteista kumpuavia ajatus- ja käytösmalleja, joista pääsemme eroon aktiivisella pyrkimyksellä tiedostaa ja toimia sen mukaan. Yleisen sanonnan mukaan voin samaistua siihen, että tietoisuus lisää tuskaa. Lisään vielä siihen, että tietoisuus myös turhauttaa, se voi luoda epätoivoa, haikeutta parempaan ja vihaa kaikesta vallitsevasta kurjuudesta. Kuitenkin ne ovat samalla tunteita, jotka viestivät halusta parempaan. Viha auttaa meitä puolustamaan oikeuksiamme, korjaamaan epäoikeudenmukaisuutta ja antaa suuntaa sille, mitä me haluamme saada aikaan, millaisessa maailmassa haluamme elää.
